Mun Polarin FT7-sykemittarin patterit sano morjens syksyllä 2013, ja se jäi hyllyyn. Oli jo jäänyt tosin aiemmin, kun liikuin fiiliksella, enemmän aikaa katsoen ja kilometrejä. Vuoden vaihdetta lähetessä aloin tuumia, että voishan sitä mittaria taas käyttää aktiivisemmin, kun on selkeä tavoite, kunnon kohotus. Ostin sykemittarin joulukuussa 2011/tammikuussa 2012, en muista tarkasti. Se oli palkinto siitä, kun olin vuoden pitänyt painoni siinä, mihin sen sain vuoden 2010 aikana. Eli 60 kg.
Tänä vuonna kuin ns. lupauksena itselleni päätin vaihtaa patterit. Tai no, olin ne jo syksyllä ostanut, puoliksi tehty, eikö? Sykevyöhön sain vaihdettua ongelmitta, mutta itse kello-osio. Joo ei. Pyysin apuakin sen avaamiseen, mutta ei. Tarkistin netistä, missä olisi Polarin huoltoa ja vein sen Poriin, Kultasepänliike Lindroosiin. Ensin oli suunnitelmana, että sen vois hakea toisena päivänä. Mutta kun kuulivat, että olen vain sinä päivänä käymässä siellä, sain hakea kelloni 4 tunnin kuluttua! Sanoisin, että oikeaa asiakaspalvelua. Maksoi 7 e, joten ei kirvelly.
Mulla oli viime vuoden käytössä liikuntavihko, johon merkkarin päivittäin liikunnat: tavan, ajan, matkan. Nyt hankin tällekin vuodelle samanlaisen, ja onhan se tän kaks ekaa viikkoa täyttynytkin. Kuvassa siis punainen, kuten huomata saattaa, on viime vuotinen.
Olen aika paljon kävellyt tänä vuonna, lihaskuntoa ei ole vielä lainkaan. Pari kertaa venytellyt, ja voin kertoa, että useamminkin sitä voisi tehdä. Ainakin takareisi oli hyvin otetussa tilassa, jos ymmärätte, mitä tarkoitan. Tällä viikolla torstai oli se lepopäivä, ajoin töistä 140 km hammaslääkäriin, joka oli myöhässä, ja sieltä kotiin, jossa pesin auton. Klo. 20 asetuin katsoon maajusseja, liikunta ei ollut mielessä. Ja kuitenkin lepo on tärkeää, torstai-aamuna nimittäin oli kankea olo. Päätin silloin, että nyt huilitaan ja huomenna hutkitaan!
Suunnitelmissa on hiihtäminen, jos sitä lunta nyt viimein tulisi. Alkaa hieman kaihertaa, kun viime talvena hiihdin 200 km. Kahvakuulaan on tarkoitus tarttua, se on niin tehokas vempain. Ja venyttelyitä jatkaa, hieman tiheämmin kuin menneen 10 päivän aikana. Torstaisin jatketaan sulkapallon peluuta poikakaverin kanssa. Se oli hieman heikolla viime vuoden lopussa, kun mulla oli ikuisuusyskää ym. Jos nyt sitten.
Juoksua oon suunnitellu, mutta se ei vielä luonnistu. Ei nappaa niin paljoa. Mutta yritän ajatella positiivisesti, että kerään pohjakuntoa kävelemällä. Meneekö läpi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sinulle (: